En ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan. Ja olenkin oikeastaan kirjoittanut vain Santerista. Minä olen typerä, lapsellinen hölmö, mutta mitäs siitä. Viimeksi kirjoitin siitä, etten ymmärrä Santeria ja se on ihan totta. Vaikka nyt hän kyllä nukkuu sängyssäni. Minulla on iltavuoro töissä, enkä todellakaan ymmärrä, miksi kukun jalkeilla tähän aikaan. Mutta niin teen ja kuuntelen Santun hengitystä viereisestä huoneesta, kun jätin oven auki. Mitenkö tähän päädyttiin? No, olin eilen menossa töihin, kun Santtu käveli minua vastaan. Voi, kuinka jumalaiselta hän näytti! Tummat pitkät hiukset olivat ponihännällä ja hänellä oli valkoinen kauluspaita ja mustat tiukat farkut. (tuossa vaiheessa kuola jo valui) Ja koska olin jo tottunut siihen, että Santtu saattaisi olla kuin ei tuntisikaan minua, tai niin kuin olisin hänen rakkain ystävänsä, en tehnyt oikein mitään. Hän pysähtyi kohdallani, katsoi silmiini ja hymyili. Hymyilin takaisin ja kysyin mtä hänelle kuului. Ei kuulemma mitään erikoista, hän oli juuri tulossa divarin kautta töistä ja hänellä oli mukanaan vanhoja vinyylilevyjä. Juttelimme hetken ja hän pyysi minua kahville. Olin aivan äimänä. Nyt hän taas näköjään tuntee minut ja vieläpä aivan neutraalisti! Tai no, osasinhan minä odottaa sitä, mutta silti... Mutta jouduin lähtemään töihin. Ja pyysin häntä sitten, että tulisi minua vastaan myöhemmin, kun pääsen töistä ja hän tuli. Kävelimme pimeällä kadulla ja pitelimme toisiamme kädestä. Kuin lapset heiluttelimme käsiämme ja nauroimme. Voi luoja, se oli ihanaa. Koko hetki riipi sydäntäni. Ja sain tietää hänestä paljon kaikkea. Hän on Helsingistä kotoisin, opiskellut musiikkia, hänellä on kaksi veljeä ja niin edelleen. Menimme meille, joimme teetä (hänellä on tänään töitä) ja puhuimme kaikesta ja kuuntelimme musiikkia. Se oli niin hauskaa. Hän tuntui kuin kauan poissa olleelta ystävältä. Mutta siinä vaiheessa kun menimme nukkumaan, hän ei enää tuntunut ystävältä sillä tavalla. Hänen jumalaisen kaunis vartalonsa ja pitkä kalunsa, joka työntyi sisääni... Hän on jumalainen. Mutta nyt menen herättämään Santerin tai hän myöhästyy töistä.